Fernweh

Heippa taas!

Oletko koskaan kuullut sanaa Fernweh tai Wanderlust? Minulle kyseiset sanat esitteli kaverini Daly jenkeistä. Mun vaihtarivuonna Daly oli yksi mulle rakkaimmista ihmisistä, ja on sitä tietenkin edelleenkin. Mua ja Dalya yhdistää halu matkustella. Molemmat ollaan samaa mieltä siitä, että maailmasta ei voi tietää mitään, ellei sitä ole kokenut ja nähnyt omin silmin. Matkustamisella en tarkoita pelkästään viiden tähden turistikohteissa olemista, vaan sen oikean paikallisen elämän kokemista. "Fernweh" ja "wanderlust" viittaavaat intohimoon ja haluun matkustella ja nähdä maailmaa. Mulle matkustaminen on aina ollut lähellä sydäntä, ja nyt viimeisen vuoden aikana entistäkin suurempi osa mua haluaa vain reissata ja oikeasti nähdä maailmaa!

Mikä matkustamisessa sitten viehättää? Tähän kysymykseen ei ole ainoaa ja oikeaa vastausta. Halu nähdä maailmaa, halu tutustua uusiin ihmisiin, halu kasvaa paremmaksi ihmiseksi, halu laajentaa perspektiiviään... Olen itse matkustellut suhteellisen paljon, mutta koskaan en saa tarpeekseni. Kuulostaa kliseisen siirappiselta, mutta mulle elämässä tärkeintä on siitä nauttiminen, ja mulle juurikin matkustaminen ja maailman näkeminen tuo edellämainittua nautintoa.

Meidän kaveriporukalla on loistavia suunnitelmia juurikin matkustelua koskien: Lähdetään muutaman hengen tyttöporukalla interreilaamaan kesällä noin kuukaudeksi! Reissuun meitä on lähdössä tosi hyvä porukka, jonka kanssa Euroopan kiertäminen junalla onnistuu varmasti paremmin kuin hyvin. Tarkkaa reissusuunnitelmaa ei olla tehty - eikä halutakaan tehdä - mutta jonkinlaisia suunnitelmia on reissun rakenteesta. Aloitamme matkamme Unkarista, josta suuntaamme Kroatiaan. Tästä sitten matka taittuu Euroopan halki aina Tanskaan saakka, jossa viivymme muutaman päivän Roskilde-festareilla. Festareiden jälkeen ehdimme vierailemaan vielä parissa maassa, ja kotiin päin suuntaamme Englannin kautta. Matka taittuu suurimmaksi osaksi junalla, mutta Suomi-Unkari välin, sekä Lontoo-Suomi välin joudumme menemään lentämällä. Reissusta tulee varmasti ikimuistoinen!

Roosa 

Lumi. Talvi. Kylmä.

Heissan!

Tuntuupa taas hyvältä tämä kirjoittaminen. Pitkän tauon jälkeen kirjoittaminen innostaa entistäkin enemmän! Ikkunasta ulos katsoessa näkee valkoisen ja kimaltelevan maailman, ikkunoihin on muodostunut kauniita jäisiä kuvioita, muutamat lapset leikkivät lumessa, kaikki on valkoista. On talvi. 

                         

En ole aikaisemmin ollut kummemmin talvi-ihmisiä, mutta nyt mun vaihto-oppilasvuoden jälkeen lunta on ollut jo ikävä. Toki Floridassa oli mahdollisuus nähdä valkoista puuterimaista ainetta maassa, mutta sekin oli sitten vain hiekkaa. Joulusta olen aina ollut innoissani, mutta tänä vuonna joulukin tuntui entistä mukavammalta, sillä tämä ns. suomi-joulu on se,mihin olen tottunut. Tottakai viime joulunakin oli aivan kerrassaan huikeaa, mutta ei se rannalla bikineissä ja tonttulakissa heiluminen vedä vertojaan sille ihanalle suomalaiselle joululle mihin on tottunut. 

                           

Tällä hetkellä kylmyys ei haittaa sitten pätkääkään. Lunta on ollut ikävä, ja nyt sitä saatuani en voi muuta kuin hymyillä! Käytiin eilen ihanalla kävelyllä tuolla Kangasalan metropolissa, jossa sitten nappasin muutamat kivat talviset kuvat. On se luonto vaan niin kaunis talvella!  

Talvisin terveisin, Roosa 

Uusi aloitus.

Terppa!

Kokeillaampa taas tätä kirjoittelua välillä. Mulla on tässä matkan varrella ollut jos jonkinlaista blogia, mutta aina ne on jotenkin vain jääneet sille tielleen. Päätin nyt uuden vuoden alkajaisiksi aloittaa taas kirjottamisen, sillä myönnettäköön, että ikävähän tässä on koko hommaan tullut. 

Tässä uuden blogin alkuvaiheessa blogin lukijat koostuvat varmasti suurimmaksi osaksi vanhoista lukijosta ja mun kavereista, joten en usko sen kummemman itseni esittelyn olevan tarpeen. Sen verran mahdollisille uusille lukijoille voisin kertoa, että olen siis 18-vuotias tamperelainen, joka on juuri (noh, on siitä jo puoli vuotta) kotiutunut vaihto-oppilasvuodesta Floridasta. Tässä blogissa tulen varmasti useaan otteeseen viittaamaan vaihtarivuoteni asioihin, mutta vaihtariblogiini pääset tutustumaan Tästä . 

Vuosi 2015 alkoi muutama päivä sitten. Vuodenvaihde meni mukavissa merkeissä, ja nyt voi aloittaa taas puhtaalta pöydältä, siksipä siis bloginkin aloitus ajoittui tälle hetkelle. Mulla on ollut ikävä kuvaamista ja kirjoittamista jo pitkään, ja oikeastaan koko syksyn olen harkinnut aloittavani bloggaamisen uudelleen. Toki kuvia ja tekstejä voi tuottaa ilman blogiakin, mutta täällä niitä on helppo jakaa muille. Mulle blogin lukijaäämäärät ei ole koskaan olleet niinkään oleellisia; kirjoitan siis lähinnä omaksi ilokseni. Mua ei haittaa, vaikka blogini ei olisi mikään demi -lehden kanteen päätyvä sensaatio; mulle riittää, että mä itse nautin tästä ja pystyn jakamaan tekstejäni ja kuviani muille. 

Blogin nimi, Me, my Nikon & I, viittaa valokuvaukseen. Olen kuvannut jo vuosia, vaikken mikään talentti siinä olekaan. Hallitsen perusjutut kuvaamisessa, ja satunnaisesti saan napattua oikeastikin hyviä otoksia. Tässäkään asiassa mua ei sen suuremmin kiinnosta se, että saanko nyt omia kuviani levitykseen tai huomataanko meikäläisessä jotain potentiaalia valokuvaajaksi, vaan lähinnä oman ilon tuottaminen ja oman intohimon ylläpitäminen! Toki haluan panostaa kuvieni laatuun, mutta en oleta saavani aina loistavia ja täydellisiä kuvia. 

Katsotaan mitä tästä kehittyy, pysythän matkassa mukana! 

Roosa